Heinäkuun viimeinen viikonloppu

Vihdoinkin ilmat lämpeni ja tuulet tyyntyi meille kohtuullisiksi.  Perjantaina pääsimme melkein kuukauden tauon jälkeen purjehtimaan. Kymmenes kerta ja tutulla miehistöllä Tero, Virpi ja Jussi. Purjehdus suuntautui minnekkäs muualle kuin kolmikulmalle, on tullut tutuksi tänä kesänä. Spinaakkeri nostettiin kertaalleen tuulettumaan etu luukun kautta.

Käytiin Teron kanssa vielä lauantai iltana kahdestaan iltapurjehduksella laivaväylän takana. Tarkoitus oli mennä Varjakansaaren rantaan laituriin yöksi. Laituri oli kuitenkin hyvin varattu, joka poijussa oli vene ja osa vielä kylkikiinnityksellä laiturissa. Päätettiin jättää ensimmäinen poijuun ajo toiseen kertaan ja suunnattiin suosiolla kotisataman omaan laituriin yöksi. Yöstä veneessä tulikin sitten aikamoinen. Ensin tuli hyttyset, sitten oli hyttyset ja ukkonen. Eikä ollutkaan mikään ihan pieni ukkonen kesti monta tuntia enemmän ja vähemmän paukutellen. Välissä ehti aina sopivasti nukahtaa, herätys tuli välähdyksen (tai jyrinän) muodossa. Siitä sitten laskemaan välähdyksen ja jyrinän väliä, ykkönen oli pienin luku, joten aika lähellä se paukkui. Ukkospuuskan tullessa mastossa viuhui ja vene aloitti humpaamisen ylös alas. Aamulla veneestä kömpi väsyneet "reissulaiset". Unet jäi vähälle ja seuraava päivä meni silmät ristissä..

Kasa rautaa,

 Vetokita, läjä renkaita sekä kaksi akselia. Niistä on tämä kesäloma tehty!

 

Heinäkuu on tuonut kylmää keliä ja kovia tuulia, jotka ovat pitäneet meidät rannalla. Purjehdus on jäänyt toiveajattelun puolelle. Koko kesäloma Hangon regatan jälkeen on mennyt rautakasan muovaamiseen venetraileriksi.