torstai 11. heinäkuuta 2013

Hangon regatta



Torstai iltapäivällä lähti lento kohti Helsinkiä ja seikkailu kohti Hankoa ja Hangon regattaa alkoi. Matkareittiin tuli muutos Helsingissä. Olimmekin yön Lohjalla emmekä Hangossa niinkuin oli suunniteltu, tämä johtui Smaragdin siirtopurjehduksen aikataulun venymisestä. Vene saapui Hankoon vasta 02:30.
perjantai aamuna. Pääsimme lopulta Hankoon Cara`tin keulagasti Karin ja hänen vaimonsa kyydissä seuraavana aamuna. Perillä Hangossa olimme kahdeksan aikoihin. Aikaa ei ollut kovin paljon tuhlattavaksi, joten matkatavarat veneeseen, aamupalaa naamaan ja pikainen pyrähdys maissa, sitten jo mentiin.


Kilpailimme kuuden hengen miehistöllä. Purjevene oli malliltaan Smaragd ja Cara´t nimeltään. Miehistöön kuuluivat: Kippari Markku, keulagastit Tero ja Kari, sekä Markus, Kai ja yleismiesjantunen/ muonittaja/valokuvaaja Virpi jolle myös barduunoiden hoitaminen kuului.
Kolmipäiväinen regatta alkoi aamulla klo 10. Lähdimme joka aamu vesille jo klo 9 tekemään purjehdus harjoituksia, suunnittelemaan päivän kisaa ja odottamaan lähtölaukausta. Jokaisena kisapäivänä oli eri rata , joka ilmoitettiin rannalta numerokyltillä  1-5. Aikaa radan purjehtimiseen meni 3-5 h päivittäin. Iltaisin nuoriso bailasi ja musiikki raikasi aamuun asti. Osalla taisi biletys jatkua vuorokauden ympäri.. Me "vanhukset " emme bailata jaksaneeet vaan seurasimme vähän sivusta nuorison touhua. Metelistä huolimatta menimme joka yö nukkumaan viimeistään puolilta öin.



Albin Express sai kyytiä bailaavalta nuorisolta. Ois hauska tietää montako mahtui kannelle?




Iltamenoa laiturilla.




 Lauantaina oli oikein hyvä purjehduskeli,  tuulta 8 - 10 m/s. Kajuutassa tavarat ei pysyneet paikoillaan kryssiessä. Lisäksi tiskialtaan sulkuventtiili unohtui laittaa kiinni. Sieltä tuli muutama ämpärillinen vettä sisälle kastellen kaikki laittialla olleet tavarat tiskipöydän tavaroiden lisäksi.



  Kun tuulta ja aaltoja oli mukavasti niin vesikin pärskyi kryssillä.



Spinaakkerit pullollaan :)



 Sunnuntaina Kilpailun jälkeen kävimme jättämässä Kain ja Markuksen Hankoon. Jatkoimme neljän hengen voimin siirtopurjehdukselle saaristomeren maisemareittiä pitkin Cara´tin kotisatamaan Paraisille. Aikataulun tiukkuudesta johtuen jouduimme valmistamaan ruokaa matkan aikana. Illalla tuulen tyynnyttyä oli moottoroinnin aika.



Kippari pääsi ansaitulle levolle kun keulagasti Tero tuli puikkoihin.



 Sääksen pesä merimerkissä.


Väsynyt mutta tyytyväinen Cara´tin kippari sunnuntai iltana jossain saaristomerellä.

 

Maanantain puolella saavuimme Paraisille 00:30. Sukulaisten/ tuttavien kanssa turinat, vähän evästä suuhun, suihku ja vaunuun nukkumaan. Aamulla tavarat kasaan, Turkuun ja sieltä Helsinkiin, iltapäivällä lento Ouluun. Päivään ei olisi enää muuta mahtunutkaan.

 Kiitokset Smaragdin miehistölle mahtavasta reissusta!



tiistai 2. heinäkuuta 2013

Spinaakkeri



Viimeksi spinaakkerin käytön opettelu Juhanin kanssa jäi ukkosen takia aivan liian vähälle. Lauantaina 29.6 sattui hyvä keli spinaakkerin käytön harjottelemiseen. Tuulta oli meille juuri sopivasti n. 4 m/s. Saimme miehistöön minun ja Teron lisäksi Jarin, niin mikä ettei.  Jari peräsimeen ja Teron kanssa spinaakkerin opettelua.  Kysymyksiä spinaakkerin käytöstä oli paljon mm. Mistä spinaakkeri kannattaa nostaa ja mihin  laskea, kummalta puolen, entä tuuli?

Teimme sitten ihan oman pään mukaan näin, nostimme ja laskimme spinaakkerin etuluukusta. Netistä joltain videolta olemme katsoneet mallia. Käytännön kokemusta meillä ei spinaakkerin etuluukusta nostamisesta ollut. Hyvin se sieltä nousi ja laskeutui kun köydet oli oikeassa järjestyksessä. Laskiessa spinaakkerin kulmasta tai reunasta kiinni ja suppuun, sitten sullomaan luuukusta sisään. Spinaakkeria laskiessa täytyi varoa ettei itse mennyt etuluukusta sisään. Kolmikulmalla tuli käytyä samalla purjehduksella kaksi kertaa melkein huomaamatta, kun sahasimme Toppilan väylänsuun ja kolmikulman väliä edes takas. Seuraavana päivänä käsissä tuntui neljän tunnin jumppa spinaakkerilla.

Purjehdusreitti meni kutakuinkin näin:  kotisatamasta kolmikulmalle, sieltä Toppilan väylänsuulle  ja takaisin spinaakkerilla kolmikulmalle, Toppilan väylänsuun vihreän lateraaaliviitan kierto ja spinaakkeri ylhäällä kohti kotisatamaa.

Tulimme fokalla satama-altaaseen saakka, perämoottoria emme palatessa käyttäneet ollenkaan. Lähdöt ja paluut satamaan sujuvat jo paremmin. Tämä oli Petrinan yhdeksäs purjehdus meidän omistuksessa, purjehdusajat ovat olleet kahdesta viiteen tuntiin.


Spinaakkeri sotku keulapiikissä


 Seuraava projekti