Oulunsalon merenkulkijoiden makkarapurjehdus Kellon kiviniemi - Iin Röyttä 5 - 7.9.2014
Perjantai 5.9
Perjantaina Klo 17.30 irtosi vene Varjakan laiturista kohti Kiviniemen satamaa. Yritimme pysyä Julianan perässä. Uusia ulottuvuuksia reitille löytyi kun Petriina puski Julianan perässä eteläviitan väärältä puolelta suorinta reittiä kohti kiviniemeä, näin korkean veden aikana se näköjään onnistuu. Keli oli hyvä mutta tumma ja pilvinen, tuulta sopivasti n 5m/s. Parin tunnin purjehduksen jälkeen saavuimme perille, jossa melkein kaikki muut jo olivatkin. Vain myöhemmin lähtenyt Astridin sakki tuli perässä. Ankkurimalja kohotettiin kommodorin veneessä. Ilta jatkui meripelastajien mökissä saunoen ja makkaraa paistellen. Illalla päästiin vielä tutustumaan Julianan salonkiin. Kyllä oli hieno, vähän eri sfääreistä kuin meidän paatti. Auton sisätilan lämppäri piti meidänt lämpimänä ja yön kylmyyden ja kosteuden kohtuullisena.
n. 8 M
Lauantai 6.9
Aamupalaa naamaan, käynti kaupassa ja vesille. n. puoli 11 oltiin menossa johonkinpäin. Mietittiin viimeseen asti lähetäänkö meidän perämoottorilla puskemaan Röyttään tyvenessä kelissä. Matkaa n. 14 M. Lähdettiin kuitenkin muiden perään Röyttäänpäin. Ajatuksena kiertää joko löyhänmutka tai mennä kropsuun yöksi, jos ei sinne Röyttään asti mennä.
Ei me pitkästi ehditty puksutella kun Juliana otti meidät kiinni ja pyysi pysähtymään, että ottaisivat meidät hinaukseen. Niinhän sitä sitten tehtiin "ameriikkalainen" hinaus, Petriina keulasta ja perästä Julianan kylkeen kiinni, lepareita väliin. Ja kyllä meillä oli niin mukavaa, juttukavereita oli ja palvelu pelasi. Rauni tarjosi kahvia majakka kupista ja teetä sekä pullaa. Reitillä on useampia linjataulujen mukaan mentäviä kohtia sekä muita kapeikkoja joissa on oltava tarkkana. Saimme näin hyvän opastuksen reitistä matkan aikana. Pari tuntia reilun 5 solmun vauhdilla meni mukavasti. Sitten oli irtautumisen aika. Röytän satama jo näkyi, Omatoimisesti Röytän satamaan ajo, ja löytyi se paikka meillekkin Maylinen ja Zariban välistä. Tulomalja nautittiin nyt Julianan kannella.
Seuraavaksi teimme ruokaa veneen istuinkaukalossa trangialla. Hernekeitto maistui. Meripäivän jälkeen oli aika lähteä jaloittelemaan. Saaren ympäri menee merkitty luontopolku. Mekin kävimme sen kiertämässä. Poikkesimme hiljentymis paikalla sekä hepoharjun nuotio paikalla. Kierros on noin.3 km. Lenkiltä palattuamme saimme koko makkarapurjehdus poppoo kutsun saunomaan Haukiputaan veneilijöiden saunaan. Joka ei olekkaan ihan mikätahansa sauna, vaan vanha -87 Oulun Aleksanterinkadulta Röyttään siirretty hirsitalo. Harvoin näkee niin jykevästä hirrestä tehtyä rakennusta. Siinä ilta meni rattoisasti saunoen ja makkaraa nuotiolla paistellen.
n. 14 M
Sunnuntai 7.9
Kotimatka päivä. Keli oli muuttunut lauantaista ihan täysin. Oli harmaa ja pilvinen keli, tuuli oli koventunut n.10 m/s. Osa retkeilijöistä jäi vielä Röytän rauhaan viikonloppua jatkamaan, toisten suunnatessa merelle. Me kuuluimme lähtijöihin. Kyllä jännitti. Keli oli kovin mitä kahdestaan ollaan menty. Meillä ei ole isossa purjeessa reivaus mahdollisuutta ja fokka on myös normaalikokoinen. Reitti oli myös uusi ja tuntematon, olimme sen tulleet edellisenä päivänä hinauksessa toisinpäin. Nyt oli osattava mennä ihan itse sama toisinpäin meille kovassa kelissä. Perämoottorilla ulos satamasta, mietintää purjeilla vaiko moottorilla? Päätettiin nostaa purjeet ja kyllä mariner olis koville joutunutki jos sillä ois pääteety jatkaa matkaa. Alun sähläyksistä selvittyämme: miksei saada isopurjetta säädettyä? ison purjeen puomi kiinni takastaagissa, ja keulaluukku oli myös jäänyt laittamatta lukkoon: ei haittaa, no kyllä sen kotisatamassa huomasi että olis kannatanut olla lukossa siinä aallokossa. Ja vielä kun huomattiin työnjako miten me voidaan kahdestaan purjehtia kovemmassa kelissä, niin jo alkoi sujua. Eli Virpi ohjaamaan ja Tero hoiti sitten kaiken muun. Purjeista perämoottoriin ja navigointiin. Muutamissa kohti matkaa laskimme fokan ja avustimme isopurjetta perämoottorilla. Mariner parka, välillä kuullostelimme että tukehtuu se ja taas kohta huusi täysillä kierroksilla. Virpillä oli ongelmia pysyä veneen laidalla pomppivassa menossa ja ohjata vielä samalla. Huomasin että kun kiilasi itsensä ohjauspinnan alla olevan metalli putken alle ja istui siinä alhaalla istuinkaukalossa niin pysyi paljon paremmin kyydissä, kuin laidalla istuen ja oli helpompi ja vakaampi ohjata. Helpotti myös paljon kun toinen sanoi suunnan, että tuonne sekä käännöksien tullessa mainitsi myös. Näin mentiin aina Virpiniemeen asti. Siinävaiheessa keli oli jo hieman parantunut aurinkokin pilkahteli pilvien välistä. Maisemat tutunpia, että pystyimme vaihtamaan osia. Tero ohjasi loppumatkan kotisatamaan.
Kyllä kotisamassa oli voittaja fiilis ja helpotus, me selvittiin siitä!
Aikaa kului n. 4 h ja matkaa taitettiin n 22 M
Kiitos mukana olleille veneilijöille mahtavasta viikonlopusta sekä kotimatkan huolenpidosta. Oli paljon turvallisempaa lähteä Röytästä kotimatkalle kun tiesi että apu on niin lähellä. Mukavalta tuntui kun edellä oleva vene tekee U-käännöksen ja tulee kysymään meiltä että miten pärjätään <3
