Talvipäivän askareita II

Lämmitin ongelmaa tutkittaessa myös muut sähköt näyttivät sekavalta, sähköpaneelin liittimet ja kytkimet alkoivat olla vaihtokunnossa. Pakkaspäivän puhteina raapusteltiin uusi kytkentäkuva. Vanhaan paneeliin kalustettiin uudet johdot, kytkimet ja automaattisulakkeet, samalla sähköpaneelin asennettiin toinen pistorasia mahdollista karttaplotteria varten.  Latauspuolelle lisätään lattasulakkeet ja tehdään liitäntä valmiiksi mahdolliselle maasähkölaturille sekä aurinkopaneelille.  

 

Joulun pyhinä sattunutta.. Naapurin isäntä tuli eräänä aamuna kyselemään että, mikä se mahtaa teidän talonpäässä piipittää? Talon isäntä oli jo piipityksestä maininnut muutamana iltana aikaisemminkin, mutteivät muut olleet kuulleet mitään, korvissas on vikaa...?  Ulkona tosiaan piipitti joku ja se joku oli Petriinaan unohtunut palovaroitin joka piipitti patterin loppumista. 

Talvipäivän askareita

Lämmittimen korjaus

Petriinassa oleva venelämmitin Thermo 1000 ei ole toiminut muutamaan vuoteen. Puhallin kyllä pyörii ja polttoainepumppu syöttää polttoainetta, mutta liekki ei syty. Lämmitintä ei tästä syystä kokeiltu purjehduskauden aikana lainkaan. Syksyllä irrotimme lämmittimen ja koekäytimme sitä turvallisemmissa olosuhteissa kotipihalla. Lämmitin käynnistyi hyvin, lukuun ottamatta pientä polttoainevuotoa polttokammion ja höyrystimen välistä. Luultavasti syttymisongelman oli aiheuttanut huono ja osittain sulanut liitos lämmittimelle tulevassa sähköjohdossa. Onneksi ei ollut aiheuttanut suurempaa vahinkoa. Lämmittimen tarkempi tutkinta jätettiin talveksi.

Nyt kun talvi vihdoin tuli ja pakkaset paukkuu -27 C, tuli vihdoin aika ottaa lämmitin työn alle. Polttoainevuodon aiheuttajaksi  paljastui hehkun molemmin puolin olevat lingeriitti tiivisteet jotka olivat murtuneet. Vanhojen valopetroli lämmittimien korjaaminen ja varaosien saaminen alkaa olla kyseenalaista. Onneksi polttimen huoltosarjaa vielä myy ainakin Hjertmans lahden toisella puolen. Osat tulivat vajaassa viikossa. Lämmitin puhdistettiin perusteellisesti, polttimeen vaihdettiin täydellinen huoltosarja ja kaikki johtoliitokset tehtiin uudelleen sekä lämmittimen asennettiin uusi paksumpi syöttöjohto. Huollon onnistuminen selviää kunhan pakkanen vähän hellittää ja lämmitintä tarkenee koekäyttää ulkona.

 

Purjehduskauden päätös

Lauantaina 28.9 aamulla lähdimme  Varjakan satamaan maston laskuun. Työnjako meni niin että Tero ja Virpi hoiti veneessä tehtävät työt, Esko ja Rauha maalta käsin tehtävät työt. Lauantaina tuuli oli aika navakkaa. Siitä johtuen maston pystyssä pitäminen vanttien ja etustaagin irroittamisen jälkeen oli raskasta, Esko joutui menemään vinssiltä Teron kaveriksi mastoa pitämään. Virpi taas siirtyii tilanteessa Eskon tilalle vinsiin hoitoon. Lasku sujui aika hyvin, näin ensikertalaisiksi.

Lauantai 5.10  Oulunsalon Merenkulkijat järjestivät veneiden nostotalkoot johon mekin osallistuimme.  Aamulla oli koko perheellä herätys seiskan pintaan ja kahdeksan maissa lähtö Varjakan satamaan.

Nosturiauto saapui yhdeksän aikoihin.

"Ilmalaiva"

 Reilu pari tuntia talkoiltiin muiden veneiden nostoissa ja odoteltiin oman veneen vuoroa.

Vihdoin tuli aika siirtää Petrina nosturille

Nostoliinat sattuivat kohdallen kerralla.

Vene laskettiin trailerille. Talkoo väkeä siirtyi joka tassulle auttamaan. Petrinan asettelu traileriin sujui nopeasti ja jouhevasti, Kiitos kaikille avusta!

Aika meni kuin siivillä kun rupatetiin muiden veneilijöiden kanssa ja valmisteltiin Petrinaa siirtokuntoon. Kotipihaan ehdittiin vasta kolmen maissa. Illalla olisi ollut tiedossa muutakin ohjelmaa kuten purjehdusseuran lipun lasku sekä Oululaisten purjehdusseurojen yhteinen purjehduskauden päätöstilaisuus  illallisineen Teatteri ravintolassa. Me keskityimme "Petuun" ja rauhoitimme illan perheelle. Ruokaa ei tällaisena päivänä paljon ehdi/jaksa tehdä, helppo ja mukava päätös äidin kannalta oli tilata pizza paikalliselta yrittäjältä. Kyllä se maistuikin hyvälle, kun edellisen pizzan syönnistä oli melkein vuosi. Loppu ilta kului sitten "Petun" pesussa ja puunaamisessa. Purjehduskausi on paketissa vuodelta 2013. Illalla sauna ja TSUP!

Joko se kesä meni?

Niin se vaan on, purjehdukset alkaa tältä kesältä olemaan ohi. Viime viikonloppuna päästiin vielä fiilistelemään lämpimässä 4 m/s etelä tuulessa n. kolmen tunnin purjehdusreissu muutaman mukavan kaverin kanssa. Spinnuteltiin vaihteeksi mihinkäs muuallekkaan kuin kolmikulmalle(plääh) sieltä luovittiin Hermanin kautta takaisin Varjakkaan.

 Kippari

Laivan emäntä

 

 

Kyllä on hauskaa tämä purjehdus :D

Lokakuun alussa on veneen nosto. Viikonpäästä on tarkoitus kaataa masto.
Tällä viikolla ollan pikkuhiljaa tyhjennelty venettä. Perjantaina haettiin viimeinen iso lasti keittolaatikkoa ja purjeita myöten pois. Keittolaatikko otettiin mukaan, koska sitä on tarkoitus ehostaa talven aikana. Keli näyttää ensiviikolla olevan märkää ja kylmää, joten taitanee olla tämä purjehduskausi tässä.

Venetraileri meni läpi rekisteröintikatsastuksesta. Siinä se pihalla odottaa Petriinan nostoa. Vielä jännätään toimiiko traileri, onko mitoitukset ym kohdillaan kun on  kuitenkin kyse omatekoisesta trailerista.

Elokuu

Elokuu alkoi hyvien kelien merkeissä ja lämmintä piisasi. Perjantaina (2.8) ajateltiin mennä Teron kanssa illalla kahdestaan pienelle iltapurjehdukselle. Saimme kuitenkin yllätysvieraita, siskon perheineen vieraaksi. Menimme Varjakkaan venettä katsomaan. Siinä tovin venettä tutkiskeltuamme hekin innostuivat lähtemään meidän mukaan purhjehtimaan. Oulun edustalla purjehdittiin pari tuntia n. 3 m/s tuulessa.

Lauantai iltana saimme houkuteltua koko oman perheen mukaan. Tarkoitus oli mennä veneellä Varjakansaaren laituriin yöksi. Matkalla jo huomasimme ettei se ehkä tule onnistumaan. Satamassa oli vastassa jäähtynyt ilma ja sankka sumu. Käytiin aikamme kuluksi veneellä koiraa totuttamassa ja vähän tuumailemassa mitä tehdään. Jäädäänkö taas omaan satamaan yöksi vai lähdetäänkö kotiin. Kotiin lähdettiin yöksi.

Sunnuntaina (4.8) oli luvassa lämmintä keliä ja lämmintä se onneksi olikin. Meitä lähti Tero, Virpi, Jussi ja Roni merelle. Ensimmäiset pari tuntia lilluttiin melkein tyvenessä auringosta nauttien, vauhtia 1 - 2 solmua. Pieniä itikoita oli paljon. Vihreä itikka parvi ison purjeen ilmavirrassa, hienon näköistä muttei muuten niin mukavaa varsinkin kun vähissä vaatteissa yrittää ohjailla venettä ja huitoa itikoita samaan aikaan. Perävana sen kertoi, että mutkaista oli kyyti. Jonkinlainen purjehdus suunnitelmakin oli mutta keli taas muutti sen. Näytti ettei käydä kovin kaukana kun ei tuullut paljon mitään. Sitten tuuli onneksi virisi n. 5 m/s ja päästiin purjehduksen makuun. Taas tuli kolmikulma kierrettyä... Aikaa reissuun meni reilu viisi tuntia. Ronille tuli ensimmäinen vähän pidempi purjehdusreissu. Hienosti meni, vaikka olikin ihmeissään kaikista köysistä ja veneen kallisteluista. Joku sai mustelmia jalkoihin, kun veneen kallistellessa Ronia taisi vähän pelottaa. Syli ois ollut tieten se turvallisin paikka Ronin mielestä.


Perjantaina 16.8  Trailerin runko kotiutui sinkittämöstä, muutama ilta on mennyt kärryä kasaillessa.

 

Suununtaina 18.8 päästiin jälleen purjehtimaan. Mukana muutama hyvä kaveri :)  Tosin sekin oli mennä pilalle kun katsottiin netin tuuli ennusteita liian tarkkaan. Se kun lupaili 7 - 11 m/s tuulia koko päivälle. Tosiasiassa tuuli oli n 3m/s ja vielä hiipui kesken purjehdus reissun nollaan. Paluumatka jouduttiin ajamaan moottorilla. Purjeet ehdittiin pakata ihan rauhassa merellä. Laituriin tulo meni sensijaan ihan pipariksi. Satamaan saavuttaessa Tero sammutti moottorin liian aikaisin. Kun käänsimme veneen omaa laituria kohti, vauhti hiipui ihan kokonaan. Siinä sitten melalla kovia vetoja keulassa, jotta päästiin puomien tuntumaan. Sitten puoshaka käyttöön ja mistä vaan laiturista ylettyi koukkimaan veneen vetämiseksi laituriinpäin. Päääsehän sitä näinkin eteenpän ja laituriin.

Heinäkuun viimeinen viikonloppu

Vihdoinkin ilmat lämpeni ja tuulet tyyntyi meille kohtuullisiksi.  Perjantaina pääsimme melkein kuukauden tauon jälkeen purjehtimaan. Kymmenes kerta ja tutulla miehistöllä Tero, Virpi ja Jussi. Purjehdus suuntautui minnekkäs muualle kuin kolmikulmalle, on tullut tutuksi tänä kesänä. Spinaakkeri nostettiin kertaalleen tuulettumaan etu luukun kautta.

Käytiin Teron kanssa vielä lauantai iltana kahdestaan iltapurjehduksella laivaväylän takana. Tarkoitus oli mennä Varjakansaaren rantaan laituriin yöksi. Laituri oli kuitenkin hyvin varattu, joka poijussa oli vene ja osa vielä kylkikiinnityksellä laiturissa. Päätettiin jättää ensimmäinen poijuun ajo toiseen kertaan ja suunnattiin suosiolla kotisataman omaan laituriin yöksi. Yöstä veneessä tulikin sitten aikamoinen. Ensin tuli hyttyset, sitten oli hyttyset ja ukkonen. Eikä ollutkaan mikään ihan pieni ukkonen kesti monta tuntia enemmän ja vähemmän paukutellen. Välissä ehti aina sopivasti nukahtaa, herätys tuli välähdyksen (tai jyrinän) muodossa. Siitä sitten laskemaan välähdyksen ja jyrinän väliä, ykkönen oli pienin luku, joten aika lähellä se paukkui. Ukkospuuskan tullessa mastossa viuhui ja vene aloitti humpaamisen ylös alas. Aamulla veneestä kömpi väsyneet "reissulaiset". Unet jäi vähälle ja seuraava päivä meni silmät ristissä..

Kasa rautaa,

 Vetokita, läjä renkaita sekä kaksi akselia. Niistä on tämä kesäloma tehty!

 

Heinäkuu on tuonut kylmää keliä ja kovia tuulia, jotka ovat pitäneet meidät rannalla. Purjehdus on jäänyt toiveajattelun puolelle. Koko kesäloma Hangon regatan jälkeen on mennyt rautakasan muovaamiseen venetraileriksi.