Juhannus

Juhannuksena hienossa ilta auringossa kevyessä tuulessa käytiin kahden henkilön miehistöllä (Tero ja Virpi) viiden tunnin purjehdus yöttömässä yössä.

Reitti meni kutakuinkin näin. Kotisatamasta ensin laivaväylälle, sieltä Kyrönkarin linjataulujen avulla Toppilansalmea kohti. Suunitelma oli että Taskisen rannassa käytäisiin kääntymässä. Tuuli kääntyi vastaiseksi Toppilan salmen suulla, tehtiinkin suunnitelmiin muutos, käännyttiin takaisin ja jatkettiin reissua eri suuntaan. Hermannilta saatiin hyvät vauhdit kohti kolmikulmaa. Kolmikulmalla on muutamia kertoja jo käyty ja nälkä kasvaa syödessä, niin eihän me kolmikulmalla viitsitty vielä kääntyä vaan mentiin Runninleton punaiselle viitalle asti. Sieltä sitten laivaväylää mukaillen kotisatamaa kohti. Matkaa tuli noin 9 Mpk plotterin mukaan ja aikaa kului viisi tuntia. Tuulta oli n. 0 - 2 m/s. Varjakkaan menevän väylän pohjois viitalla loppui tuuli ja meillä meni siitä tunti satamaan. Oli mahtava keli ihailla rannoilla näkyviä juhannuskokkoja, ei raaskittu laittaa edes moottoria käyntiin, vaan lilluttiin loppun asti. Melomalla ois pääsy nopeammin perille, mutta eihän meillä mihinkään kiire ollut Juhannusyönä.
Aivan mahtavaa, keli, aurinko ja meri  <3

Satamaan tultiin ensimmäistä kertaa isolla purjeella niin tyyntä oli, fokka oli laskettu jo siellä pohjoisviitan seutumilla. Olihan outoa kun isonpurjeen pystyi pakkaamaan ihan rauhassa satamassa eikä vaudilla niinkuin yleensä. Vesillä näkyi monenmoista liikkujaa, tavallisten vesiskoottereiden, moottori-ja purjeveneiden lisäksi muutamia todella hienoja puuveneitä...

Satamassa edellisillä oli jäänyt sopivasti muutama kalikka käryämään nuotio paikalle. Purjeet kasaan, eväskassi mukaan ja makkaranpaistoon. Yö nukuttiin veneessä.

 

Pompen oli myös vesillä.

Katsastamassa

Torstaina 19.6 teimme Kempeleenlahden toiselle puolelle paatin katsastus reissun. Miehistönä Tero, Virpi, Jussi ja Esko.
Matkaan lähdettiin Varjakasta n. klo 16.30. Kevyessä tuulessa mentiin purjeilla lähelle Oritkarin satamaa. Oulun Telakkasäätiön satamassa oltiin klo 17.50. Menin kirjoittamaan nimen katastusvarauslistaan muiden jäädessä kiinnittämään venettä laituriin. Hetken siinä ehdittiin huokaista ja juoda kahvit termarista kun katsastusmies jo saapui.
Katsastusmies saapui n. 18.30 aikoihin. Tämä oli seuran uuden katsastusmiehen toinen veneen katsastus. Tunti vierähti tutkaillessa löytyykö veneestä kaikki tarvittavat:  köydet, turva ja navigointi välineet ym. Kaikki katsastuspöytäkirjassa vaadittavat kohdat olivat kunnossa. Petrina on nyt katsastettu 3 luokkaan. Saamme virallisesti pitää seuran lippua veneen perässä.

Klo 19.30 aloitimme lähtö tohinat kotia kohti. Satamaan tullessa ja lähtiessä joutui ajamaan moottorilla semmoisen 20 minuuttua suuntaansa Oritkarin sataman ohi väylää pitkin. Satama-altaassa tuli vastaan iso konttilaiva. Merelle päästyä nostimme purjeet ylös ja laskimme alas, kun ei niillä eteenpäin menty.  Tuuli tyyntyi kokonaan. Moottori käyntiin uudestaan. Tulomatka tultiin koko matka moottorilla.
Jäi vähän höpö olo, täh.. purjeveneellä perämoottorilla surraten lahden yli, ei ollu yhtään kivaa, sitä pärinää kuuntele kukaan enempäänsä.. 
Perillä Varjakassa oltiin 21.30, viisi tuntia siinä meni.

Purjehdusta

Voi että on ollut mukavaa. Ensimmäisellä viikolla peräti neljä kertaa vesillä. Toisella viikolla käytiin vain kaksi kertaa. Lähdöt satamasta on ollut se vaikein vaihe meillä ja vaatii vieläkin opettelua. Paluun satamaan olemme ottaneet varmanpäälle ja laskeneet purjeet hyvissä ajoin ja tulleet moottorilla loppumatkan. Kelit ovat olleet mitä parhaimmat tällaisille vähän purjehdusta harrastaneille.

Jännin ja kovatuulisin purjehdus oli sunnuntaina 9.6. Miehistönä Tero, Virpi ja Petrinan entinen omistaja Juhani.  Kiitos Juhanille spinnun köysien asentamis avusta sekä opastuksesta. Säätieto meri- ja tavallinen lupaili vesisade kuuroja, ukkos kuuroista ei niissä mainittu mitään. Oltiin kryssitty lähelle kolmikulmaa kun molemmilla puolilla maalla alkoi ukkosen pauke ja pilvet oli tummentuneet juuri sieltä suunnasta mistä olimme tulleet. Oli tarkoitus kiertää kolmikulma ja opetella mukavaan myötätuuleen spinaakkerin käyttöä. Kolmikulma jäi nyt kiertämättä, mutta lähellä käytiin. Spinaakkerin käytön opettelu jäi siihen että nostimme sen hetkeksi ylös ja totesimme että ihan oikein se sinne mastoon nousi. Kauan sitä ei siellä voinut pitää vaan se oli laskettava melkein heti alas ukkoskuuro riskin takia. Oli aika jännää tulla loppumatka kotisatamaan. Merta ja taivasta tuli tuijotettua entistä tarkemmin. Samoin sitä mietti mielessään ja siitä myös puhuttiinkin että mitä tehdään, jos ukkoskuuro sattuisi kohdalle.

Maili Maijasta oli napattu kuva Petriinan ensimmäiseltä purjehdukselta matkalla Varjakkaan.