Heinäkuun viimeinen viikonloppu

Vihdoinkin ilmat lämpeni ja tuulet tyyntyi meille kohtuullisiksi.  Perjantaina pääsimme melkein kuukauden tauon jälkeen purjehtimaan. Kymmenes kerta ja tutulla miehistöllä Tero, Virpi ja Jussi. Purjehdus suuntautui minnekkäs muualle kuin kolmikulmalle, on tullut tutuksi tänä kesänä. Spinaakkeri nostettiin kertaalleen tuulettumaan etu luukun kautta.

Käytiin Teron kanssa vielä lauantai iltana kahdestaan iltapurjehduksella laivaväylän takana. Tarkoitus oli mennä Varjakansaaren rantaan laituriin yöksi. Laituri oli kuitenkin hyvin varattu, joka poijussa oli vene ja osa vielä kylkikiinnityksellä laiturissa. Päätettiin jättää ensimmäinen poijuun ajo toiseen kertaan ja suunnattiin suosiolla kotisataman omaan laituriin yöksi. Yöstä veneessä tulikin sitten aikamoinen. Ensin tuli hyttyset, sitten oli hyttyset ja ukkonen. Eikä ollutkaan mikään ihan pieni ukkonen kesti monta tuntia enemmän ja vähemmän paukutellen. Välissä ehti aina sopivasti nukahtaa, herätys tuli välähdyksen (tai jyrinän) muodossa. Siitä sitten laskemaan välähdyksen ja jyrinän väliä, ykkönen oli pienin luku, joten aika lähellä se paukkui. Ukkospuuskan tullessa mastossa viuhui ja vene aloitti humpaamisen ylös alas. Aamulla veneestä kömpi väsyneet "reissulaiset". Unet jäi vähälle ja seuraava päivä meni silmät ristissä..

Kasa rautaa,

 Vetokita, läjä renkaita sekä kaksi akselia. Niistä on tämä kesäloma tehty!

 

Heinäkuu on tuonut kylmää keliä ja kovia tuulia, jotka ovat pitäneet meidät rannalla. Purjehdus on jäänyt toiveajattelun puolelle. Koko kesäloma Hangon regatan jälkeen on mennyt rautakasan muovaamiseen venetraileriksi.

Hangon regatta

Torstai iltapäivällä lähti lento kohti Helsinkiä ja seikkailu kohti Hankoa ja Hangon regattaa alkoi. Matkareittiin tuli muutos Helsingissä. Olimmekin yön Lohjalla emmekä Hangossa niinkuin oli suunniteltu, tämä johtui Smaragdin siirtopurjehduksen aikataulun venymisestä. Vene saapui Hankoon vasta 02:30.
perjantai aamuna. Pääsimme lopulta Hankoon Cara`tin keulagasti Karin ja hänen vaimonsa kyydissä seuraavana aamuna. Perillä Hangossa olimme kahdeksan aikoihin. Aikaa ei ollut kovin paljon tuhlattavaksi, joten matkatavarat veneeseen, aamupalaa naamaan ja pikainen pyrähdys maissa, sitten jo mentiin.

Kilpailimme kuuden hengen miehistöllä. Purjevene oli malliltaan Smaragd ja Cara´t nimeltään. Miehistöön kuuluivat: Kippari Markku, keulagastit Tero ja Kari, sekä Markus, Kai ja yleismiesjantunen/ muonittaja/valokuvaaja Virpi jolle myös barduunoiden hoitaminen kuului.
Kolmipäiväinen regatta alkoi aamulla klo 10. Lähdimme joka aamu vesille jo klo 9 tekemään purjehdus harjoituksia, suunnittelemaan päivän kisaa ja odottamaan lähtölaukausta. Jokaisena kisapäivänä oli eri rata , joka ilmoitettiin rannalta numerokyltillä  1-5. Aikaa radan purjehtimiseen meni 3-5 h päivittäin. Iltaisin nuoriso bailasi ja musiikki raikasi aamuun asti. Osalla taisi biletys jatkua vuorokauden ympäri.. Me "vanhukset " emme bailata jaksaneeet vaan seurasimme vähän sivusta nuorison touhua. Metelistä huolimatta menimme joka yö nukkumaan viimeistään puolilta öin.

Albin Express sai kyytiä bailaavalta nuorisolta. Ois hauska tietää montako mahtui kannelle?

 

Iltamenoa laiturilla.

 Lauantaina oli oikein hyvä purjehduskeli,  tuulta 8 - 10 m/s. Kajuutassa tavarat ei pysyneet paikoillaan kryssiessä. Lisäksi tiskialtaan sulkuventtiili unohtui laittaa kiinni. Sieltä tuli muutama ämpärillinen vettä sisälle kastellen kaikki laittialla olleet tavarat tiskipöydän tavaroiden lisäksi.

  Kun tuulta ja aaltoja oli mukavasti niin vesikin pärskyi kryssillä.

Spinaakkerit pullollaan :)

 Sunnuntaina Kilpailun jälkeen kävimme jättämässä Kain ja Markuksen Hankoon. Jatkoimme neljän hengen voimin siirtopurjehdukselle saaristomeren maisemareittiä pitkin Cara´tin kotisatamaan Paraisille. Aikataulun tiukkuudesta johtuen jouduimme valmistamaan ruokaa matkan aikana. Illalla tuulen tyynnyttyä oli moottoroinnin aika.

Kippari pääsi ansaitulle levolle kun keulagasti Tero tuli puikkoihin.

 Sääksen pesä merimerkissä.

Väsynyt mutta tyytyväinen Cara´tin kippari sunnuntai iltana jossain saaristomerellä.

 

Maanantain puolella saavuimme Paraisille 00:30. Sukulaisten/ tuttavien kanssa turinat, vähän evästä suuhun, suihku ja vaunuun nukkumaan. Aamulla tavarat kasaan, Turkuun ja sieltä Helsinkiin, iltapäivällä lento Ouluun. Päivään ei olisi enää muuta mahtunutkaan.

 Kiitokset Smaragdin miehistölle mahtavasta reissusta!

Spinaakkeri

Viimeksi spinaakkerin käytön opettelu Juhanin kanssa jäi ukkosen takia aivan liian vähälle. Lauantaina 29.6 sattui hyvä keli spinaakkerin käytön harjottelemiseen. Tuulta oli meille juuri sopivasti n. 4 m/s. Saimme miehistöön minun ja Teron lisäksi Jarin, niin mikä ettei.  Jari peräsimeen ja Teron kanssa spinaakkerin opettelua.  Kysymyksiä spinaakkerin käytöstä oli paljon mm. Mistä spinaakkeri kannattaa nostaa ja mihin  laskea, kummalta puolen, entä tuuli?

Teimme sitten ihan oman pään mukaan näin, nostimme ja laskimme spinaakkerin etuluukusta. Netistä joltain videolta olemme katsoneet mallia. Käytännön kokemusta meillä ei spinaakkerin etuluukusta nostamisesta ollut. Hyvin se sieltä nousi ja laskeutui kun köydet oli oikeassa järjestyksessä. Laskiessa spinaakkerin kulmasta tai reunasta kiinni ja suppuun, sitten sullomaan luuukusta sisään. Spinaakkeria laskiessa täytyi varoa ettei itse mennyt etuluukusta sisään. Kolmikulmalla tuli käytyä samalla purjehduksella kaksi kertaa melkein huomaamatta, kun sahasimme Toppilan väylänsuun ja kolmikulman väliä edes takas. Seuraavana päivänä käsissä tuntui neljän tunnin jumppa spinaakkerilla.

Purjehdusreitti meni kutakuinkin näin:  kotisatamasta kolmikulmalle, sieltä Toppilan väylänsuulle  ja takaisin spinaakkerilla kolmikulmalle, Toppilan väylänsuun vihreän lateraaaliviitan kierto ja spinaakkeri ylhäällä kohti kotisatamaa.

Tulimme fokalla satama-altaaseen saakka, perämoottoria emme palatessa käyttäneet ollenkaan. Lähdöt ja paluut satamaan sujuvat jo paremmin. Tämä oli Petrinan yhdeksäs purjehdus meidän omistuksessa, purjehdusajat ovat olleet kahdesta viiteen tuntiin.

Spinaakkeri sotku keulapiikissä

 Seuraava projekti

Juhannus

Juhannuksena hienossa ilta auringossa kevyessä tuulessa käytiin kahden henkilön miehistöllä (Tero ja Virpi) viiden tunnin purjehdus yöttömässä yössä.

Reitti meni kutakuinkin näin. Kotisatamasta ensin laivaväylälle, sieltä Kyrönkarin linjataulujen avulla Toppilansalmea kohti. Suunitelma oli että Taskisen rannassa käytäisiin kääntymässä. Tuuli kääntyi vastaiseksi Toppilan salmen suulla, tehtiinkin suunnitelmiin muutos, käännyttiin takaisin ja jatkettiin reissua eri suuntaan. Hermannilta saatiin hyvät vauhdit kohti kolmikulmaa. Kolmikulmalla on muutamia kertoja jo käyty ja nälkä kasvaa syödessä, niin eihän me kolmikulmalla viitsitty vielä kääntyä vaan mentiin Runninleton punaiselle viitalle asti. Sieltä sitten laivaväylää mukaillen kotisatamaa kohti. Matkaa tuli noin 9 Mpk plotterin mukaan ja aikaa kului viisi tuntia. Tuulta oli n. 0 - 2 m/s. Varjakkaan menevän väylän pohjois viitalla loppui tuuli ja meillä meni siitä tunti satamaan. Oli mahtava keli ihailla rannoilla näkyviä juhannuskokkoja, ei raaskittu laittaa edes moottoria käyntiin, vaan lilluttiin loppun asti. Melomalla ois pääsy nopeammin perille, mutta eihän meillä mihinkään kiire ollut Juhannusyönä.
Aivan mahtavaa, keli, aurinko ja meri  <3

Satamaan tultiin ensimmäistä kertaa isolla purjeella niin tyyntä oli, fokka oli laskettu jo siellä pohjoisviitan seutumilla. Olihan outoa kun isonpurjeen pystyi pakkaamaan ihan rauhassa satamassa eikä vaudilla niinkuin yleensä. Vesillä näkyi monenmoista liikkujaa, tavallisten vesiskoottereiden, moottori-ja purjeveneiden lisäksi muutamia todella hienoja puuveneitä...

Satamassa edellisillä oli jäänyt sopivasti muutama kalikka käryämään nuotio paikalle. Purjeet kasaan, eväskassi mukaan ja makkaranpaistoon. Yö nukuttiin veneessä.

 

Pompen oli myös vesillä.

Katsastamassa

Torstaina 19.6 teimme Kempeleenlahden toiselle puolelle paatin katsastus reissun. Miehistönä Tero, Virpi, Jussi ja Esko.
Matkaan lähdettiin Varjakasta n. klo 16.30. Kevyessä tuulessa mentiin purjeilla lähelle Oritkarin satamaa. Oulun Telakkasäätiön satamassa oltiin klo 17.50. Menin kirjoittamaan nimen katastusvarauslistaan muiden jäädessä kiinnittämään venettä laituriin. Hetken siinä ehdittiin huokaista ja juoda kahvit termarista kun katsastusmies jo saapui.
Katsastusmies saapui n. 18.30 aikoihin. Tämä oli seuran uuden katsastusmiehen toinen veneen katsastus. Tunti vierähti tutkaillessa löytyykö veneestä kaikki tarvittavat:  köydet, turva ja navigointi välineet ym. Kaikki katsastuspöytäkirjassa vaadittavat kohdat olivat kunnossa. Petrina on nyt katsastettu 3 luokkaan. Saamme virallisesti pitää seuran lippua veneen perässä.

Klo 19.30 aloitimme lähtö tohinat kotia kohti. Satamaan tullessa ja lähtiessä joutui ajamaan moottorilla semmoisen 20 minuuttua suuntaansa Oritkarin sataman ohi väylää pitkin. Satama-altaassa tuli vastaan iso konttilaiva. Merelle päästyä nostimme purjeet ylös ja laskimme alas, kun ei niillä eteenpäin menty.  Tuuli tyyntyi kokonaan. Moottori käyntiin uudestaan. Tulomatka tultiin koko matka moottorilla.
Jäi vähän höpö olo, täh.. purjeveneellä perämoottorilla surraten lahden yli, ei ollu yhtään kivaa, sitä pärinää kuuntele kukaan enempäänsä.. 
Perillä Varjakassa oltiin 21.30, viisi tuntia siinä meni.

Purjehdusta

Voi että on ollut mukavaa. Ensimmäisellä viikolla peräti neljä kertaa vesillä. Toisella viikolla käytiin vain kaksi kertaa. Lähdöt satamasta on ollut se vaikein vaihe meillä ja vaatii vieläkin opettelua. Paluun satamaan olemme ottaneet varmanpäälle ja laskeneet purjeet hyvissä ajoin ja tulleet moottorilla loppumatkan. Kelit ovat olleet mitä parhaimmat tällaisille vähän purjehdusta harrastaneille.

Jännin ja kovatuulisin purjehdus oli sunnuntaina 9.6. Miehistönä Tero, Virpi ja Petrinan entinen omistaja Juhani.  Kiitos Juhanille spinnun köysien asentamis avusta sekä opastuksesta. Säätieto meri- ja tavallinen lupaili vesisade kuuroja, ukkos kuuroista ei niissä mainittu mitään. Oltiin kryssitty lähelle kolmikulmaa kun molemmilla puolilla maalla alkoi ukkosen pauke ja pilvet oli tummentuneet juuri sieltä suunnasta mistä olimme tulleet. Oli tarkoitus kiertää kolmikulma ja opetella mukavaan myötätuuleen spinaakkerin käyttöä. Kolmikulma jäi nyt kiertämättä, mutta lähellä käytiin. Spinaakkerin käytön opettelu jäi siihen että nostimme sen hetkeksi ylös ja totesimme että ihan oikein se sinne mastoon nousi. Kauan sitä ei siellä voinut pitää vaan se oli laskettava melkein heti alas ukkoskuuro riskin takia. Oli aika jännää tulla loppumatka kotisatamaan. Merta ja taivasta tuli tuijotettua entistä tarkemmin. Samoin sitä mietti mielessään ja siitä myös puhuttiinkin että mitä tehdään, jos ukkoskuuro sattuisi kohdalle.

Maili Maijasta oli napattu kuva Petriinan ensimmäiseltä purjehdukselta matkalla Varjakkaan.